JENNA KUIVAMÄKI

JENNA KUIVAMÄKI, tanssitaiteilija

TANSSIN, KOSKA en ole löytänyt elämääni sellaista reittiä, johon tanssi ei kuuluisi. Tanssi on ollut aina osa elämääni enkä tavallaan ole osannut päästää siitä irti. Aloin tiedostaa vasta 18-vuotiaana, että haluaisin hakeutua tälle alalle, mutta jälkikäteen tarkasteltuna se olikin maailman luonnollisin jatkumo. Ikään kuin itsestäänselvyys syvällä sisimmässäni.

MUISTAN HYVIN, KUN lapsena kuuntelin joidenkin ryhmäläisteni valittavan sitä, kuinka heidän äidit pakottivat heidät tyhmään ja tylsään balettiin. Väitin, että minutkin oltiin pakotettu, vaikka oikeasti tanssitunti oli mielestäni viikon paras tunti.

KUN EN TANSSI, NIIN haluan viettää rentoa vapaa-aikaa läheisten seurassa ja koittaa uusia juttuja ilman odotuksia sekä pysähtyä pohtimaan elämää. Tarvitsen myös aikaa yksin ja rakastankin niitä hetkiä, kun voin vain ajatella. On kiehtovaa, miten paljon ehtii tapahtua omassa päässä, kun vain istuu paikoillaan.

EN OSAA VIELÄ aloittaa asioiden tekemistä tarpeeksi aikaisin enkä katsoa päivän sääennustetta. Sää yllättää joka päivä ja minulla on usein epäsopiva vaatetus.

INNOSTUN jokin teema/aihe vie mukanaan niin että siihen uppoaa eikä sitä meinaa osata lopettaa. Innostun myös, jos kaveri pyytää kahville tai kumppani on ostanut illaksi yllätysherkkuja.

MIELESTÄNI PARASTA TANSSISSA on sen kokonaisvaltaisuus. Sen tuntee sekä tanssiessa että katsoessa.
​
TULEVAISUUDESSA HALUAISIN oppia sietämään paremmin keskeneräisyyttä sekä elää elämää, jossa yhdistyy itselle mieluisalla tavalla tanssi, perhe ja muut elämän ihmeet.